Joulukalenteri: Luukku 8

(Tämän luukun aukaisee meille Little Pony ;) (joka sai YV:tä foorus' :'D ) )

Tässä tarinassa päähenkilönä on Pinkie Pie
Jännittävä Jouluilta (osa 1) 

On joulukuun 10. päivä. Minä ja Rainbow Dash istumme Sokeripalan pöydän ääressä pelaamassa lautapeliä. Ihmeellistä, tällä kertaa Rainbow on minua 14 pistettä jäljessä. Yritän tulkita hänen ilmettään, mutta en saa siitä oikein selvää. Päättäväinen, kateellinen, surullinen, vai iloinen? Normaali se ei ainakaan ole.. Yhtäkkiä Rainbow nousee seisomaan ja sanoo hermostuneesti:
-Sori Pinkie, mutta muistin juuri että Fluttershyn kana karkasi, ja minun piti mennä etsimään sitä...
- No.. Okei, nähdään myöhemmin! vastaan iloisesti. Minusta tuntuu kuitenkin, että hän valehteli. Rainbow Dash ei varmaankaan ikinä ole hävinnyt lautapeleissä.
Päätän lähteä keittiöön leipomaan.

-Voi ei!! Huudahdan.
-Mikä hätänä? Minusta tämä näyttää oikein hienolta! herra Cake sanoo.
-No kun tästä ei ollut tarkoitus tulla näin hienoa!!!! Nyt minun pitää aloittaa alusta, sanon vakavana. Herra Cake kuitenkin katsoo minua niin oudosti, että purskahdan nauruun. Otan kakun alla olevasta alustasta kiinni, 
ja kannan kakun kahvilan puolelle. Kun lasken kakun pöydälle, eräs asiakas tulee kehumaan sitä. Ennen kuin ehdin tehdä juuri mitään, rouva Cake on jo tullut paikalle, ja myynyt kakun! Minua alkaa taas naurattaa.

Ilta alkaa hämärtää. Olen puuhaillut koko illan keittiössä leipoen herkkuja, ja nyt minua väsyttää. Nousen portaita pitkin yläkertaan, ja vetäydyn huoneeseeni. Sammutan valot ja käperryn vuoteeseeni.
En saa unta. Pyörin sängyssäni kuin mikäkin apina. Nousen istumaan.
-Hei, onko täällä ketään? kysyn. Mutta miksi minä niin tein? Minähän olen omassa sängyssäni, ja ei täällä ole ketään muuta kuin minä ja Luikero-kumikana! Katselen ympärilleni. Kaikkialla on pimeää. Hetkinen! Missä kuun valo on? Kyllä sen pitäisi näkyä, jos ikkuna on seinässä! Paitsi että tajusin että ikkuna ei ollut seinässä.. En edes ollut omassa huoneessani!
-Onko täällä ketään? Kuka minut tänne toi, ja miksi? kysyn nyt kovempaan ääneen. Vastausta ei kuulunut. Odottelen jonkin aikaan, ja istun jähmettyneen, siinä missä sitten ikinä olenkaan. Sitten kuulen vaimeaa puhetta. Se kuulostaa jotenkin tutulta, mutten tiedä kenen ääntä se on.
-Anteeksi mitä "sinä kuka oletkin" sanoit? huudan pimeyteen. Ääni kuului kovempaa:
-Minä toin sinut tänne, odota kärsivällisesti. Tulen aivan pian kertomaan sinulle tärkeän pyyntöni...
Jähmetyn paikoilleni jännityksestä. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, juosta karkuun vai mitä?! Pian silmissäni alkaa vilistä kuvia. Näen lunta, ja jotain pientä ja vihreää. Lopuksi silmiini ilmestyy jokin suuri ja punainen läiskä, joka selittää jollekin vaaleanpunaiselle ponille jotain. Taustalla kuuluu kulkusten kilinää.. En kuule keskustelua, mutta olen varma että se on jotain hauskaa!

Yhtäkkiä säpsähdän hereille. Olen hämärässä huoneessani. Tunnistan sen siitä, että ikkuna on taas paikallaan. Aurinko on nousemassa, ja yksi lintu laulaa joululaulujaan. "Se oli varmasti unta", mietin. Lähden alakertaan tutkimaan mitä on aamupalaksi, mutta uneni häiritsee minua yhä. Laitan mietteeni syrjään, ja lähden tutkimaan rouva Caken muka salaisesta herkkupiiloa. Löytyisiköhän sieltä tänään pipareita, vaiko suklaata?


-------------------------------------------------------------------------------------------
Tää jatkuis sitten tulevassa luukussa, ja pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä. :D